Bela Lugosi's Dead yhdistää goottilaisen melodian industrialin rajuuteen

Goottilus ja industrial-musiikki – kaksi genreä, jotka usein kuvataan synkeiksi, intensiivisiksi ja hieman masentuneiksi. “Bela Lugosi’s Dead”, Bauhausin vuonna 1979 julkaisema kappale, on yksi niistä ikonisista teoksista, jotka osoittavat näiden kahden genrejen mahtavan fuusion voiman. Kappaleen mystinen ja melankolinen tunnelma yhdistettynä raskaisiin bassokuvioihin ja syntetisaattoreiden luomiin hypnoottisiin äänimaailmoihin on tehnyt siitä ikonisen industrial-gootti-hybridi, joka edelleen innoittaa artisteja ja kuuntelijoita lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin.

Bauhaus oli yksi ensimmäisistä brittiläisistä yhtyeistä, jotka tekivät goottirockin tunnetuksi maailmalle. Yhtyeen perustajat – Peter Murphy (laulu), Daniel Ash (kitara, koskettimet), Kevin Haskins (rummut) ja David J (basso) – tapasivat Nottinghamin kaupungissa 1970-luvun lopulla ja yhdistivät inspiraationsa postimoderni taiteesta, saksalaisesta ekspressionismista ja klassisista kirjailijoista kuten Bram Stokerista ja Edgar Allan Poe:sta.

“Bela Lugosi’s Dead”, joka alun perin julkaistiin EP-levynä nimellä “Bela Lugosi’s Dead/The Spy Who Loved Me”, on yhtyeen tunnetuimpia kappaleita. Sen nimi viittaa unkarilaiseen näyttelijään Béla Lugosiin, joka tuli kuuluisaksi rooleistaan Dracula-elokuvissa 1930-luvulla. Kappale itsessään ei ole pelkkä Lugosiin tehty kunnianosoitus. Se on luova ja hypnoottinen matka goottilaisen melodian ja industrialin rajuuden yhteenkietjoon.

Musiikillisesti “Bela Lugosi’s Dead” on erikoinen teos: se koostuu pitkästä, kahdeksasta minuutista kestävästä instrumentaaliosasta, joka etenee hitaasti ja intensiivisesti. Kappaleen alkuosa on synkkä ja melodinen, Peter Murphyn matala lauluääni kuulostaa ikäiseltä haudalta ja teksti symboloi Draculaa.

Kappaleen keskeisessä osassa basso ja rummut alkavat luomaan voimakkaampaa rytmiä, kun taas syntetisaattorit tuovat esiin psykedeelisiä melodioita ja tehokkaita sound effectsejä, jotka korostavat kappaleen goottimaista tunnelmaa.

“Bela Lugosi’s Dead” oli Bauhausin läpimurtokappale ja se avasi tietä monille muille industrial-gootti yhtyeille, jotka nousivat kuuluisuuteen 1980-luvun alkupuolella. Kappaleen vaikutus on edelleen läsnä modernissa musiikissa ja sitä on nähty lukuisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa, kuten esimerkiksi “The Crow”, “Lost Boys” ja “American Horror Story”.

Kappaleen merkitys:

“Bela Lugosi’s Dead” ei ole vain kappale, se on historiallinen käännekohta musiikkihistoriassa. Se osoitti industrialin ja goottirockin yhteenkietjuvan potentiaalin luoda uudenlaista ja kiehtovaa musiikkia.

Tekijät:

• Peter Murphy (laulu): Tunnettu vahvasta laulutuvostaan ja karismaattisesta esiintymisestä. Myöhemmin aloitti soolouransa ja julkaisi useita menestyneitä albumeita.

• Daniel Ash (kitara, koskettimet): Omistautunut kokeelliselle soittamiselle ja syntetisaattorien käyttöön. Myöhemmin perusti Love and Rockets -yhtyeen ja jatkoi uraansa soolona.

• Kevin Haskins (rummut): Tuottaa industrialin raskaita rytmejä, jotka ovat olennainen osa Bauhausin soundia. Myöhemmin työskenteli yhdessä Daniel Ashin kanssa Love and Rockets -yhtyeessä.

• David J (basso): Responsoble for the deep, heavy basslines that give “Bela Lugosi’s Dead” its haunting atmosphere.

Vaikutus: “Bela Lugosi’s Dead” on vaikuttanut lukemattomien artistien ja yhtyeiden musiikkiin, sekä industrial että goottirock -genressä.

Yhtyeitä ja artisteja jotka ovat maininneet Bauhaus’ta ja “Bela Lugosi’s Dead”: The Cure, Siouxsie and the Banshees, Sisters of Mercy, Nine Inch Nails, Marilyn Manson.

Tulokset:

• “Bela Lugosi’s Dead” oli yksi ensimmäisistä industrial-gootti -kappaleista ja avasi tietä monille muille yhtyeille, jotka seurasivat Bauhausin jalanjäljissä.

• Kappale on edelleen suosittu ja se soitetaan radiossa ja klubeilla ympäri maailmaa.

• “Bela Lugosi’s Dead” on nähty lukuisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa.

Bauhausin musiikki on vahvasti läsnä nykyäänkin. Heidän pioneerin työnsä industrial-gootti -genressä vaikutti muihin artisteihin ja yhtyeisiin, jotka kehittivät ja laajennettava genreä. “Bela Lugosi’s Dead” on vahva esimerkki siitä, kuinka goottilaisen melodian ja industrialin rajuuden yhdistäminen voi luoda ikonisesti upeaa musiikkia, joka kestää aikamatkan yli.

Tasaveri:

Piirre	Bauhaus	“Bela Lugosi’s Dead”
Genre	Industrial Goottirock	Industrial Goottirock
Julkaisuvuosi	1979	1979
Instrumentaatio	Laulu, kitara, basso, rummut, syntetisaattorit	Laulu, kitara, basso, rummut, syntetisaattorit
Tunne	Synkkä, melankologinen, hypnoottinen	Synkkä, melankologinen, hypnoottinen

Vaikutus
Muut industrial-gootti -yhtyeet	The Cure, Siouxsie and the Banshees, Sisters of Mercy, Nine Inch Nails	Marilyn Manson